vauvakirja: 354

Syntymäni

Synnyin 11. 12. 2009 KSKS
Vanhempani ovat Satu & Toni
Heidän lisäksi perheeseeni kuuluu Aslak-koira
Olen tyttö
Syntyessäni painoin 4350 grammaa.
Pituuteni oli 53 senttiä.
Päänympärykseni oli 36,5 senttiä.
Kätilö antoi minulle apgar pisteitä 9/9/9


Isäni tai äitini kertomus synnytyksestä:
Synnytys käynnistettiin yliaikaisuuden vuoksi 42+0. Torstaiaamuna kirjauduin osastolle. Cytotec laitettiin kolme kertaa kohdunsuulle pehmittämään, kunnes sitten perjantaiaamuna alkoikin tapahtua. Supistukset alkoivat tuntua hiljalleen jo klo 11 maissa; kellotin niitä ja tulivat aika tarkalleen 5 min välein. Kätilö tulikin sitten käymään ja kertoi, että olivat lääkärin kanssa miettineet josko puhkaistaisiin kalvot. Odottelin sängyllä kunnes klo 12.15 kalvot puhkesikin itsestään ja lapsivedet meni. Samassa supistukset muuttuivat aivan järkyttäviksi. Kätilö antoi minulle peräruiskeen ja varmaan jonkun tunnin ähisin ja puhisin vessassa ja huusin, että kuolen tähän paikkaan. En pystynyt istumaan enkä seisomaan ja supistukset tulivat parin minuutin välein. Jouduin hälyttämään kätilön paikalle ja hän ehdottikin, että siirtyisimme pikkuhiljaa saliin. Klo 15 hain Tonin huoneestani mukaan ja siirryimme saliin.

Lähes samantien saliin päästyämme sain epiduraalin, joka tehosi välittömästi. En tuntenut kipua selässä enkä mahassa, ainoastaan tuntui kuin joku olisi porannut takapuoltani. Se ei tehnyt kipeää, mutta tiesin silloin supistuksen olevan. Noin klo 18.40 käskin Tonin hälyttää kätilön, koska tuntui, että ponnistan jo vaikka en haluaisikaan. Kätilö tuumasi, että 10cm ollaan auki eli ei muuta kuin ponnistamaan.

Ponnistusvaihe tuntui todella pitkältä. Sain päätä aina pari senttiä ulos joka supistuksella ja ponnistuksen lopetettuani pää meni takaisin samat kaksi senttiä. Tätä vaihetta kesti varmaan puoli tuntia. Olin niin väsynyt, että huusin vain etten kestä enää ja että kuolen tähän. Toni tsemppasi vieressä ja sain lisää voimia ja päätin, että nyt ponnistan kaikilla voimillani vaikka repeisin niin, ettei minua saisi kukaan enää ommeltua kasaan. Vihdoin tulosta tulikin ja klo 19.53 prinsessa näki päivänvalon. :) Ponnistusvaihe kesti siis 1h 15min!

Synnytyksen jälkeen mietin, etten halua synnyttää enää koskaan, mutta nyt kun aikaa on kulunut niin mielessä on jo käynyt, että ehkä pikkuveli tai pikkusisko olisi prinsessallemme kiva. Ei kuitenkaan vielä, mutta sitten joskus tulevaisuudessa. Nyt kun mietin synnytystä niin ajattelen, että oliko se sittenkään niin kamala kokemus... Palkinto siitä ainakin on maailman paras!

Seuraava