vauvakirja: 357

Syntymäni Synnyin 12. 2. 2010 SatKs Vanhempani ovat Mervi ja Jani Heidän lisäksi perheeseeni kuuluu Isoveli Julius Olen tyttö Syntyessäni painoin 3825 grammaa. Pituuteni oli 51 senttiä. Päänympärykseni oli 34,5 senttiä. Kätilö antoi minulle apgar pisteitä 9,9,9 1,5 tunnin ikäinen prinsessa Isäni tai äitini kertomus synnytyksestä: Synnytyskertomus Heräsin aamuyöstä kipeään supistukseen, jonka jälkeen nukahdin heti uudestaan. Pienen ajan kuluttua heräsin taas supistukseen ja silloin nousinkin sängystä vessareissulle. Katsoin samalla kelloa, joka oli 4:30. Otin alakerrasta kännykän mukaani, että voisin kelosta katsoa supistusten väliä. Vessasta kipitin takasin petiin ja taas tuli supistus. Väliä suppareilla oli 7min. Hiukan alkoi jo pieni toivonkipinä heräämään, josko se synnytys vihoin ja viimein käynnistyisi. Taas 7min tauko ja supistus. Sen verran kävi kipeää, että päätin hipsiä alakertaan sohvalle huilaamaan, etten pyörimiselläni herätä Jani ja Jullea. Alhaalla koitin katsella telkkari ja samalla kirjasin paperille supistuksia ylös. Supistuksia tili kokoajan 2-7 min välein ja joka kerta ne oli kipeämpiä. Puoli kuuden aikaan aloin järjestellä olkkarista Jullen leluja pois, olisipa ainakin hiukan siistimpää jos anoppi pitäisi paikalle hälyttää:D Siivoilujen jälkeen menin suihkuun ja päätin soitella synnärille kuudelta, jos siis vielä supistuksia tulisi. Suihku auttoikin hyvin, eikä supparit tehnyt yhtään kipeää. Kuudelta sitten soittelin synnärille ja kysyin hiukan mitä pitäisi tehdä ja että pitäisi kenties jo mennä sinne. Kätilö sanoi, että sinne vaan jos tuntuu etten enää kotona pärjää supparien kanssa. Hän sanoi kuitenkin, että supistukset voi vielä loppuakin. Puhelin jälkeen olin ihn varma, että mun tuurillahan ne supparit ottaa ja loppuu. Menin sohvalle huilaamaan ja katsomaan telkkaa. Supistusten välui harveni niin, että niitä tulikin tasan 10min välein. Onnistuin jopa joka kerta supistusten välillä torkahtamaan. Supistukset oli kyllä jo niin kipeitä, että ääneen piti voihkia. Nappasin buranan naamaan ja ajattelin että supparit loppuu. Hiukan jälkeen kahdeksan heräsin, kun yläkerrasta alkoi kuulua Jullen itkua. Menin yläkertaan ja nappasin Jullen kainaloon ja ajattelin huilata vielä tovin. Olin edelleen ihan varma, että supistukset loppuvat ja että synnytys ei ole käynnissä. Puoli ysiltä herätin Janin ja sanoin että supistuksia on tullut puoli viidestä asti. Lisäsin ettei kuitenkaan vielä tarvitse herätä. Seuraavan supparin tullessa teki niin kipeää, että vaivoin sain pidätettyä etten ihan täyttä huutoa olisi huutanut. Silloin mies pomppasi sängystä salamana ja alkoi pukea vaatteita päälle. Sanoin ettei mikään kiire ole. Mentiin alakertaan ja annoin pojalle aamupalaa ja katsottiin telkkarista lastenohjelmia. Supistuksia alkoi tulemaan 2-4minutin välein ja joka kerta sattui niin pirusti. Mies jo alkoi kysellä, että joko lähdetään. Edelleen hoin, ettei synnytys kuitenkaan ole käynnissä ja että on noloa mennä turhaan synnärille:D Yhdeksältä mieli muuttui itselläkin, kiitos kipujen, ja päätettiin lähteä Juliusta viemään mummolaan. Matkalla tuli muutama kipeä supistus, väli kuitenkin harveni taas. Anopin luota lähdettiin ajelmaan Poriin päin. Matkalla pysättiin mun käskystä Nesteelle rikkomaan rahaa, että saadaan auto sairaalan parkkipaikan maksullisille paikoille. Synnärille meidät kirjattiin sisään klo 9:55. Istuttiin Janin kanssa hetki odotushuoneessa josta kätilö Tiina Vainikka tuli meidät noutamaan. Synnärillä oli kova ruuhka ja kätilö sanoikin minua katsottuaan, ettei mulla taida olla synnytys vielä kunnolla käynnissä kun olen niin rauhallinen. Päätettiin kuitenki tarkistaa kohdunsuun tilanne. Sain käskyn tehdä alapesut ja antaa pissanäytteen. Sen jälkeen menin tutkimus sängylle ja kätilö kokeili tilanteen. 4cm auki ja kanava täysin kadonnut. Synnytys oli kuin olikin käynnissä! :) Kätilö vielä vatsan päältä arvioi vauvan kokoa ja sanoi, ettei 3,5kiloa painava vauva ole tulossa. Sain sairaalan seksyt vaatteet ja mies meni vaihtamaan itselleen vaatteita. Sitten suunnattiin viimiseen vapaana olevaan saliin, saliin numero 7. Kätilö kyseli kivunlievitystoiveista ja sanoin että kohdunkaulanpuudutteen haluan jossain vaiheessa. Hän myös kysyi että haluanko nyt heti jotain kivunlievitystä ja sanoinkin pärjääväni vielä toistaiseksi ilmankin. Menin keinutuoliin istumaan ja sitten alettiinkin ottamaan käyriä. Sydänäänet alkoi kumisemaan salissa ja supistuskäyrää piirtyi tasaisesti. Kätilö lähti hoitamaan toista synnytystä ja käski soitella kelloa jos tulee jotain hätää. Siinä sitten miehen kanssa ihmeteltiin salia ja juteltiin kaikkia höpsöjä. Klo11 kätilö tuli kurkkaamaan vointia ja silloin pyysinkin jotain kipuun. Sovittiin että alotan ilokaasulla, siitä kun oli viimekerrallakin hyötyä. Ilokaasu auttoi taas hyvin supistuksiin. Kätilö siinä kyseli jotainmun tietoja ja kirjotteli niitä koneelle. Hetkenajan kuluttua kätilön piti taas poistua huoneesta. Käski taas soitella jos tulee joku hätä. Siinä sitten hengittelin ilokaasua ja nautin hyvästä olosta. Koitin miehelleki tarjota kaasua, muttei tuo huolinut:) Sain jossain vauheessa ihan kauhean naurukohtauksenkin joka ei ottanut millään loppuakseen. Tuli siitä kaasusta niin jännä känniolo:D Klo 11:55 kätilö tuli taas saliin ja silloin pyysin jotain muuta kivunlievitystä. Sovittiin että käyn vessassa ja hän soittaa sillä aikaa lääkärin paikalle. Istuin vessassa ikuisuudelta tuntuneen ajan, kun pisu ei millään meinannut tulla. Lopulta sain pissan tulemaan. Vessasta sain käskyn siirtyä sängylle. Lääkäri oli tullut paikalle, ja kokeili kohdun suun tilanteen. Klo 12 paikat olivat 5-6cm auki. Silloin meinasi itku tulla. Niinkö vähän?! Lääkäri puhkaisi kalvot. Lapsivesi oli kirkasta. Sitten hän asetti vauvan päähän "pinnin" ja antoi minulle kohdunkaulanpuudutteen. Sen laittaminen sattui niin paljon, että silloin tuli ekan kerran itku. Klo12:30 alkoi tuntua ponnistamisen tarvetta. Kätilö tsekkasi tilanteen ja paikat 10cm auki! Sovittiin että laitetan sänkyyn jalkatuet. Aloitin ponnistelun oikealla kyljellä. N.10min ponnistelin siinä asennossa, kunnes käännyin selälleni. Mies nosti sängynpäätyä ja minä laitoin jalat tuille. Sitten alkoikin se kunnon punnertaminen. Jossain vaiheessa kätilö käski miestä soittamaan kelloa ja saliin tuli toinenkin kätilö. Ponnitin ja ponnistin, eikä siitä tuntunut tulevan mitään. En jaksanut pidättää hengitystä kokoajan uudestaan ja uudestaan. Alkoi tulla väsy ja kova hiki. Pääsi siinä ponnistamisen aikana muutama kirosanakin:D Kätilö kokoajan tsemppasi jatkamaan. Pää oli kuulemma kokoajan tulossa, mutta luisui takaisin sisään, kun lopetin ponnistamisen. Pyysin mieheltä juotavaa ja sainkin vettä. Kätilö siinä kummasteli, että jopas onkin nainen kun siinä juo vettä vaikka pää on puoliksi ulkona:D Ja se pää miehen kertoman mukaan oli oikeasti puoliksi pihalla:D Muutama kunnon ponnistus ja pää syntyi. Silloin käskettiin olla ponnistamatta. Ja sehän sopi hyvin. Olin niin väsynyt ja ponnistaminen sattui. Napanuora oli kerran löysästi vauvan kaulan ympäri. Sitten piti jatkaa ponnistamista. Hiukan aikaa kätilö joutui kannustamaan että suostuin jatkamaan. Pari kunnon ponnistusta ja loput vauvasta syntyi! Siinä se makasi jalkojeni välissä sängyllä ja me odotettiin koska itku alkaa. Sitten alkoikin kunnon rääkyminen. Kätilö katkaisi napanuoran ja toinen kätilö piikitti käteeni kohtua supistavaa lääkettä. Sitten vauva nostettiinkin mun paidan alle lämpimään. Miehen kanssa siinä suukoteltiin ja ihasteltiin vauvaa Seuraava